Loma

Kerkesin sentään lomalle,vaikka vähän on syyllinen olo,kun muut tekee töitä ja minä makaan.
Palasin lapsuuden maisemiin keskisuomeen,mökille,jossa olen mukulana uinut ja viettänyt aikaa.
Kävin myös toisella mökillä, siellä missä olen viettänyt lapsuuteni lähes kaikki kesät,ellen ollut leireillä. Multian ja Saarijärven rajalla, siellä se mökki nökötti paikoillaan ja kaikki tutut sukulaiset olivat niin tutusti paikalla.
Oli tosi kiva juhannus.
En ollutkaan käynyt toisella mökillä pitkään aikaan, ainakaan viimeiseen viiteentoista vuoteen.Mutta silti, sekin mökkitie oli tuttu ja osasin perille kerrasta.
Palasin kuitenkin viettämään loppulomaviikoani toiselle mökille poikani ja koirieni kanssa.
Päivät kuluvat lukiessa ja ruoan laitossa ,sekä koirille että meille ihmisille.Iltasin lämmitämme saunan ja uimme.
Päivät seuraavat toisiaan ilman yhtään otsanrypistystä.
Pitää ruveta olemaan huolissaan,ettei vaan pääse tuo otsa nuorenemaan, kun rypyt häviää.
Katselen vedenselkää ja vain olen.

       Luonteenlaatu....
Sehän se on ihmisen pahin tutkimisen ja ihmetyksen aihe.( Itseäni usein jopa naurattaa ja joskus tietysti harmittaa oma toimintani.)
Oma luonteenlaatu ja sen ymmärtäminen ei ole koskaan helppoa tahi sitten edes vähääkään hyväsyttävissä oleva asia.
Oman kasvamisen ja kehittymisen kannalta on hyvä välillä tutkia itseään, mutta se, millaiseksi olet syntynyt, kuitenkin määrää hyvin paljon sitä millainen olet.
Itsensä kanssa käydyt keskustelut ovat vaikeimpia ja hauskimpia asioita ,vaikkakin jokseenkin aina liikaa sidoksissa sen hetkiseen mielentilaan.

No oleppas sitä  sitten taas omasta mielestäsi hyvä/kiltti tai vaikka vain mukava ihminen...siis kenelle hyvä/kiltti tai vaan mukava???? Itsellesi vai sukulaiselle....vaiko alaisellesi tai vaikka kaverillesi....

Oma luonteenlaatuni ei anna periksi aina sanoa mitä mietin tai mitä mieltä oikeasti olen, koska olen sellainen hirvitys suorien ilmaisujeni kanssa,että ei sitä voi aina muut ymmärtää.Siispä olen opetellut taidon nimeltä : Oleppas ny iha hiljaa...

Toiset muotoilee ja jättää asioita oivallettavaksi rivienvälistä....tai sanoo asioita joita ei kuitenkaan tarkoita ja minä pikkurepsukka olen kuullut joka sanan ja uskon niitä,mitä kuulen.

No, sitten taas keskustelen itseni kanssa,että oliko taas ihan pakko olla tommonen ja tuollainen ja ....ja ... antaisin olla.....MUTKU ........mutku mä kuulin ku hän sano... Suomenkieltä oli joka sana ja katsoi kyllä ihan kohti sanoessaan....eikä perunut sanojaan.

Virheet pitäisi minusta korjata.
Ainakin ,jos virhe koskettaa jotakuta joka huljuttaa elämässäni jotakin herkkää tai kallisarvoista kohtaa.

Kohtelias käytös tässä kohtaa ei maksa mitään ,mutta hyvien ja kohtuulisten tapojen käyttämättä jättäminen voi maksaa puolen iloa ja puolikkaan sukua.
Ja tämänkin  kaiken oivaltamiseen minun piti kirjoittaa tämä teksti keskellä yötä, kun muu perhe nukkuu.

 Tänään tuskastuin.
Sataa ja sataa.
Koirat on jatkuvasti märkiä ja karvat kurassa, ihan niin, kuin minulla mieli.
Kaamea olotila ,tekisi mieli ravistaa turkkiaan ,kuin koira.

Onnen pilkahdus oli sentään tiedossa ,kun sain viedä perhettäni katsomaan kaipaamiani ja iki- ihania vanhempiani tänään. Lähes tunti köröteltiin autossa , jossa ei ole ilmastointia ja ikkunat oli huurussa alku matkan.
 Luonto näytti kauniilta, vaikka ilma oli todella koleaa kesäkuun ensimmäiseksi lauantaiksi.Vettä tuli autonlaseihin tuulenvoimalla ja se teki purojaan sivulaseihin.Onneksi perillä sain lämpöiset halaukset vanhemmiltani.
Käynnistä jäi mieleeni lämmin ja kiva olo.