Viikonlopun kova myräkkä on jäänyt taakse ,samoin,kuin pikaflunssani.
Tänään nautin rauhallisesta olostani takkahuoneessa ja tuijottelen vuoroin telkkaria ja koneeni näyttöä.
Keskustelen välillä verkkaseen mieheni kanssa telkkariohjelman rakennusprojektista,missä mies tekee taloaan jossainpäin maailmaa neljästä merikontista.Lopputulos oli huikea.
Leikimme ajatuksella jostain aivan huikean hassusta ja ihanasta vaihtoehdosta.
Ei koskaan tiedä mikä ajatus menee pidemmälle ja mikä ei,mutta olen jo oppinut olemaan meidän hulluista ideoista tarpeeksi hiljaa,jottemme järkytä kanssaihmisiämme liikaa.
Mieheni säntäsi tuossa juuri ovesta ulos,koska ystävämme soitti ja tarvitsi nopeasti vähän apua, no ..näihin olen jo tottunut.Olenhan itsekkin tietynlainen ikuinen `` linja-autoaseman pitäjä ´´ja samaa perinnettä näyttää nyt jatkavan myös nuorin lapseni.
Haalii siipirikkoa sieltä ja ... kautta suomenniemen ja houkuttelee siipien suojaan..
Tällä viikolla tulee ehkä perjantaina Oulusta joku tyttö, joka kaipaa huolenpitoa.
No, jää nähtäväksi mitä tulee ja mitä ei, mutta siivoamaan poika joutuu huoneensa jokatapauksessa ennen sitä.
tilda-alma
maanantai 9. helmikuuta 2015
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
No niin.
Taas ollaan täällä.
Elämä on välillä niin voimat imevää,ettei osaa enää edes kirjoittaa suomenkielisiä sanoja.
Tai siltä se välillä tuntuu.
Nyt en tiedä mistä aloittaisin ja ja mihin pläjäykseni päättäisin.
Tyydyn siis harkitsevasti toteamaan , että on kiva palata ja aloittaa taas jotain...niin, jotain mistä ei minulla itseläni ole vielä mitään aavistusta mitä SE sitten tulee olemaan.
Sen tiedän, että voimieni rajoilla olen käynyt henkisesti ja on tämä vanheneva kroppakin jotain yrittänyt viestiä, mutta ne kitinät olen kukistanut heti alkuunsa.
Tämä turina jatkuu kuitenkin nyt jollakin muotoa ja koitan saada jonkunlaisen järjellisen kuvauksen tapahtumista ja elämästäni .
Työni puolesta yksi iso mörkö on karistettu selästäni nyt kuitenkin.
Se mörkö oli nimeltään Yrityssaneeraus.
Ajattelin joskus,että ..tuon mörön ,kun karistan ni tanssin vaikka kuinka ja juon ainakin lasin skumppaa...
No, en juonut skumppaa...kaadoin itselleni ja töitä kanssani tekevälle tyttärelleni ,sekä hänen avomiehelleen ,(joka oli sattumoisin ihan arkisesti viimeisen maksun suorituksen aikaan pöydän toisella puolen) pikkusnapsilasiin pienet vana tallinnaa..
Siinä me sitten toisiamme tuijotettiin ja odotettiin maanjärinää tai edes jotain kummallista tapahtumaa, jota ei sitten koskaan tullut.
No kippis sit vaa!
Jäi tyhjä olo.
Tässäkö tää nyt sit oli? Ilo monen vuoden piinan päättymisestä? Hampaiden kiristyksistä ja harmaista hiuksista.
Tyhjä olo.
Taas ollaan täällä.
Elämä on välillä niin voimat imevää,ettei osaa enää edes kirjoittaa suomenkielisiä sanoja.
Tai siltä se välillä tuntuu.
Nyt en tiedä mistä aloittaisin ja ja mihin pläjäykseni päättäisin.
Tyydyn siis harkitsevasti toteamaan , että on kiva palata ja aloittaa taas jotain...niin, jotain mistä ei minulla itseläni ole vielä mitään aavistusta mitä SE sitten tulee olemaan.
Sen tiedän, että voimieni rajoilla olen käynyt henkisesti ja on tämä vanheneva kroppakin jotain yrittänyt viestiä, mutta ne kitinät olen kukistanut heti alkuunsa.
Tämä turina jatkuu kuitenkin nyt jollakin muotoa ja koitan saada jonkunlaisen järjellisen kuvauksen tapahtumista ja elämästäni .
Työni puolesta yksi iso mörkö on karistettu selästäni nyt kuitenkin.
Se mörkö oli nimeltään Yrityssaneeraus.
Ajattelin joskus,että ..tuon mörön ,kun karistan ni tanssin vaikka kuinka ja juon ainakin lasin skumppaa...
No, en juonut skumppaa...kaadoin itselleni ja töitä kanssani tekevälle tyttärelleni ,sekä hänen avomiehelleen ,(joka oli sattumoisin ihan arkisesti viimeisen maksun suorituksen aikaan pöydän toisella puolen) pikkusnapsilasiin pienet vana tallinnaa..
Siinä me sitten toisiamme tuijotettiin ja odotettiin maanjärinää tai edes jotain kummallista tapahtumaa, jota ei sitten koskaan tullut.
No kippis sit vaa!
Jäi tyhjä olo.
Tässäkö tää nyt sit oli? Ilo monen vuoden piinan päättymisestä? Hampaiden kiristyksistä ja harmaista hiuksista.
Tyhjä olo.
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Juhuu pääsin taasen tänne blogiini.
Pitkään en saanut tätä ollenkaan auki ,vaikka mitä olisin tehnyt ja harkitsin jo uuden avaamista,mutta onneksi ei nyt sitten tarvitsekkaan.
Tänä kesänä taas mökkeillään ja kuvaillaan tietysti.
Pitkään en saanut tätä ollenkaan auki ,vaikka mitä olisin tehnyt ja harkitsin jo uuden avaamista,mutta onneksi ei nyt sitten tarvitsekkaan.
Tänä kesänä taas mökkeillään ja kuvaillaan tietysti.
Sorsanpoikaset vauhdissa
Kaikkea kaunista ja kivaa näkyy ympärillä.
ja pakkohan sitä on sitten kuvailla.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Syksy
Tuuli ujeltaa talon nurkissa ja sataa vettä.
Ainoaksi lohduksi jää karvakuonot kainaloon takkatulen ääressä.
Flunssa tuli ja jäi asumaan, on tehnyt pesää minuun jo kolmisen viikoa.
Onneksi kerkesin käymään muutaman kerran mesässä ennen flunssaa ja sain ,kuin sainkin sieniä kuivuriini ja yrttejäkin tuli purkitettua ihan mukavasti.
maanantai 10. syyskuuta 2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Niin se vaan kesä keikkuen menevi....
Koko kesä meni lämpöä odotellessa ja kesä oli...no ...ei lämmin ,ei kylmä, ei kuuma, ei sitä ja ei tätä.
Siis oli vaan ihan tavallinen, ei mistään mieleenpainuva kesä.
Loppukesästä ostettu uusi kamera on kuluttanut aikaani hyvin.
Syksy on saanut minut hereille ihan omalla tavallaan.
Kova himo säilöä,kuivata,suolata, mehustaa ja hillota on tuonut taas ihanaa toimintaa päiviini.
Viereinen kuva on siskoni kasvimaalta.Pakko oli kulkea ulkona kameran kanssa.
Sienireissut aloitin jo ennen kuin sieniä oli edes kunnolla metsään ilmestynyt,mutta sain sentään kuvia matkaltani muutaman mustikka desin kera.
Kotipihassa marjasato oli tänäkin vuonna ihan hyvä.
Vaikkakin nyt niitä oli vähän tarjouksessa linnuillekkin.
Syksy on nyt parhaimmillaan ja metsässä on ihana samoilla.
Siispä siirryn metsään kaupungin kauniista kohteista huolimatta.
Koko kesä meni lämpöä odotellessa ja kesä oli...no ...ei lämmin ,ei kylmä, ei kuuma, ei sitä ja ei tätä.
Siis oli vaan ihan tavallinen, ei mistään mieleenpainuva kesä.
Loppukesästä ostettu uusi kamera on kuluttanut aikaani hyvin.
Syksy on saanut minut hereille ihan omalla tavallaan.
Kova himo säilöä,kuivata,suolata, mehustaa ja hillota on tuonut taas ihanaa toimintaa päiviini.
Viereinen kuva on siskoni kasvimaalta.Pakko oli kulkea ulkona kameran kanssa.
Sienireissut aloitin jo ennen kuin sieniä oli edes kunnolla metsään ilmestynyt,mutta sain sentään kuvia matkaltani muutaman mustikka desin kera.
Kotipihassa marjasato oli tänäkin vuonna ihan hyvä.
Vaikkakin nyt niitä oli vähän tarjouksessa linnuillekkin.
Syksy on nyt parhaimmillaan ja metsässä on ihana samoilla.
Siispä siirryn metsään kaupungin kauniista kohteista huolimatta.
lauantai 11. elokuuta 2012
Nyt on kulunut pari päivää ihan vain tutkiessa uutta kameraa.
Juoksen, kuin pölhö pitkin pihaa, konttaan ja kyykin oikein pitkään
siinä määrin ,että poikani joutuu selittelemään kavereilleen touhujani.Tänäänkin päivällä kaveri ihmetteli ,että mitä se tekee?????Joo se osti kato uude kamera, ny se testaa ja opettelee sen ohjelmii.
Ja ajattelin nyt sitten vähän laittaa tuloksia tähän.Tulee mukavampi blogi katsella.
Ja on sitten myöhemmin kiva katsoa,kun pikkusen kehittyy aikaa myöden.
Tässä kuvassa on lakkavadelma ja lyhtykukka.
Piirto on aivan eri luokkaa,kuin edellisessä kamerassani.Sen huomaa hyvin ,kun on nyt takana pilvet kuva joka on otettu vanhalla kameralla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)