Nyt on kulunut pari päivää ihan vain tutkiessa uutta kameraa.
Juoksen, kuin pölhö pitkin pihaa, konttaan ja kyykin oikein pitkään
 siinä määrin ,että poikani joutuu selittelemään kavereilleen touhujani.Tänäänkin päivällä kaveri ihmetteli ,että mitä se tekee?????Joo se osti kato uude kamera, ny se testaa ja opettelee sen ohjelmii.
Ja ajattelin nyt sitten vähän laittaa tuloksia tähän.Tulee mukavampi blogi katsella.
Ja on sitten myöhemmin kiva katsoa,kun pikkusen kehittyy aikaa myöden.

Tässä kuvassa on lakkavadelma ja lyhtykukka.

Piirto on aivan eri luokkaa,kuin edellisessä kamerassani.Sen huomaa hyvin ,kun on nyt takana pilvet kuva joka on otettu vanhalla kameralla.

Tuleeko jo pian syksy?Milloin se kesä sitten tulee?????
No, nyt taitaa olla tämmöinen kesä,että sitä odotteli sitten koko kesän,että koskas ne kivat ilmat alkaa....ja ei ne sitten kuitenkaan oikein kunnolla alkaneetkaan.

Vai ollaanko jo oikeasti syksyssä, koska koulut avaavat ovensa vajaan kahden viikon päästä.Niin, se alkaa sitten nuorimmaiseni matka 8. luokalle,joka toivottavasti menee vähän paremmalla sykkellä,kuin tuo seiskaluokka.

Tänään aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää varjossa +21.8 astetta.Siis kaikin puolin mukava sunnuntai päivä.
Vadelmat kantavat aika hyvää satoaan ja osan kävinkin aamulla keräämässä pakkasen turviin ja nyt saa sitten raapia käsivarsiaan.Toden näköisesti käyn tuolla puskien suojassa päivän aikana useamminkin.Etenkin nuo ihanat lakkavadelmat...jam,jam...Jospa illaksi keittäisi vattusoppaa.

Nyt päivänpaisteessa ulkona maanneet 3 koiraa aloittivat haukkuserenadin,joten pitänee mennä katsomaan mitä siellä sitten oikein on niin kummallista,että oikein haukkua pitää.

Juu ja niinhän siinä sitten kävi ,että olin puskassa useammankin kerran ja yhdellä yrittämällä astuin naulaan.Ja seuraavan työpäivän jälkeen se pikkuinen reikä jalkapohjassani ilmoitteli itsestään tunkemalla ulos mätää.No sairauslomaa ja lääkekuurihan siitä sitten tuli.Mutta vattusoppa oli hyvää ja loppui alle kahden tunnin .

Vanhan löytäminen uudelleen.

On kiva, kun on taas löytänyt vanhan harrastuksen.Tosin uudessa muodossa,mutta kuitenkin.Nimittäin juoksun.
Juoksin aikoinani paljonkin pitkin ja poikin kylää.Yleensä matkana oli noin 10 km. Nyt olen juoksennellut uudestaan, kylläkin sisällä ja laitteen kanssa,joka mahdollistaa juoksun ilman, että tulee niveliin kohdistuvaa iskua ja tärähdystä.
Vaan siltikkin nyt 4. viikko alkaa olla pikkasen liikaa.Tai minun malttamaton tahtini on liikaa .Vasen nilkka ja oikea polvi ei ihan nyt tahdo kestää.
Nestettä kertyy ja aristelee molemmat jonkin verran,mutta periksi en anna.

Eka viikko meni kokeillessa ja oppiessa laitteen ominaisuuksia ja matkaa kertyi 1. viikolla noin 25 km .
Toisella viikolla meni ihan vähän enemmän ja pidemmissä osissa.Mutta maltoin pitää lepopäivän.
Kolmas viikko olikin sitten jo koukutuksen saaneen hurmosta ja kilometrejä kertyi jo 36 .
Nyt neljännellä viikolla on kilometrjä tullut puoleen viikkoon noin 26 km ja turvotus ja aristus pitää minut poissa vemputtimesta.
Kaikeksi surkeudekseni huomasin painoni nousseen tässä vaiheessa sopivasti monta kiloa !!!  Voihan hitsin pimpulat.
Huomista on mahdottoman vaikea odottaa, sillä meinaan kyllä vähän kokeilla kaikesta huolimatta.
Ainakaan aamun pikku herätyksestä en luovu, koska olen sen sovittanut aikatauluihini sopivaksi .Ainahan sitä nyt 1,5 km kerkiää jolkottamaan, jotta herää.