Vanhan löytäminen uudelleen.

On kiva, kun on taas löytänyt vanhan harrastuksen.Tosin uudessa muodossa,mutta kuitenkin.Nimittäin juoksun.
Juoksin aikoinani paljonkin pitkin ja poikin kylää.Yleensä matkana oli noin 10 km. Nyt olen juoksennellut uudestaan, kylläkin sisällä ja laitteen kanssa,joka mahdollistaa juoksun ilman, että tulee niveliin kohdistuvaa iskua ja tärähdystä.
Vaan siltikkin nyt 4. viikko alkaa olla pikkasen liikaa.Tai minun malttamaton tahtini on liikaa .Vasen nilkka ja oikea polvi ei ihan nyt tahdo kestää.
Nestettä kertyy ja aristelee molemmat jonkin verran,mutta periksi en anna.

Eka viikko meni kokeillessa ja oppiessa laitteen ominaisuuksia ja matkaa kertyi 1. viikolla noin 25 km .
Toisella viikolla meni ihan vähän enemmän ja pidemmissä osissa.Mutta maltoin pitää lepopäivän.
Kolmas viikko olikin sitten jo koukutuksen saaneen hurmosta ja kilometrejä kertyi jo 36 .
Nyt neljännellä viikolla on kilometrjä tullut puoleen viikkoon noin 26 km ja turvotus ja aristus pitää minut poissa vemputtimesta.
Kaikeksi surkeudekseni huomasin painoni nousseen tässä vaiheessa sopivasti monta kiloa !!!  Voihan hitsin pimpulat.
Huomista on mahdottoman vaikea odottaa, sillä meinaan kyllä vähän kokeilla kaikesta huolimatta.
Ainakaan aamun pikku herätyksestä en luovu, koska olen sen sovittanut aikatauluihini sopivaksi .Ainahan sitä nyt 1,5 km kerkiää jolkottamaan, jotta herää.