Syksy

Tuuli ujeltaa talon nurkissa ja sataa vettä.

Ainoaksi lohduksi jää karvakuonot kainaloon takkatulen ääressä.

Flunssa tuli ja jäi asumaan, on tehnyt pesää minuun jo kolmisen viikoa.

      Onneksi kerkesin käymään muutaman kerran mesässä ennen flunssaa ja sain ,kuin sainkin sieniä kuivuriini ja yrttejäkin tuli purkitettua ihan mukavasti.

                           Tässä yhden hyvin sateisen päivän tunnelma.

Tässä sairastamisen ohella minua on passattu ja tuotu kukkasia ja suklaatia.
Olipa muuten todella kiva yllätys mieheltä ja pojalta !

Eilisen sienireissun kuvia

Niin se vaan kesä keikkuen menevi....

 Koko kesä meni lämpöä odotellessa ja kesä oli...no ...ei lämmin ,ei kylmä, ei kuuma, ei sitä ja ei tätä.
Siis oli vaan ihan tavallinen, ei mistään mieleenpainuva kesä.

 Loppukesästä ostettu  uusi kamera on kuluttanut aikaani hyvin.

Syksy on saanut minut hereille ihan omalla tavallaan.
Kova himo säilöä,kuivata,suolata, mehustaa ja hillota on tuonut taas ihanaa toimintaa päiviini.
Viereinen kuva on siskoni kasvimaalta.Pakko oli kulkea ulkona kameran kanssa.

Sienireissut aloitin jo ennen kuin sieniä oli edes kunnolla metsään ilmestynyt,mutta sain sentään kuvia matkaltani muutaman mustikka desin kera.

Kotipihassa marjasato oli tänäkin vuonna ihan hyvä.
Vaikkakin nyt niitä oli vähän tarjouksessa linnuillekkin.

Syksy on nyt  parhaimmillaan ja metsässä on ihana samoilla.
Siispä siirryn metsään kaupungin kauniista kohteista huolimatta.

Nyt on kulunut pari päivää ihan vain tutkiessa uutta kameraa.
Juoksen, kuin pölhö pitkin pihaa, konttaan ja kyykin oikein pitkään
 siinä määrin ,että poikani joutuu selittelemään kavereilleen touhujani.Tänäänkin päivällä kaveri ihmetteli ,että mitä se tekee?????Joo se osti kato uude kamera, ny se testaa ja opettelee sen ohjelmii.
Ja ajattelin nyt sitten vähän laittaa tuloksia tähän.Tulee mukavampi blogi katsella.
Ja on sitten myöhemmin kiva katsoa,kun pikkusen kehittyy aikaa myöden.

Tässä kuvassa on lakkavadelma ja lyhtykukka.

Piirto on aivan eri luokkaa,kuin edellisessä kamerassani.Sen huomaa hyvin ,kun on nyt takana pilvet kuva joka on otettu vanhalla kameralla.

Tuleeko jo pian syksy?Milloin se kesä sitten tulee?????
No, nyt taitaa olla tämmöinen kesä,että sitä odotteli sitten koko kesän,että koskas ne kivat ilmat alkaa....ja ei ne sitten kuitenkaan oikein kunnolla alkaneetkaan.

Vai ollaanko jo oikeasti syksyssä, koska koulut avaavat ovensa vajaan kahden viikon päästä.Niin, se alkaa sitten nuorimmaiseni matka 8. luokalle,joka toivottavasti menee vähän paremmalla sykkellä,kuin tuo seiskaluokka.

Tänään aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää varjossa +21.8 astetta.Siis kaikin puolin mukava sunnuntai päivä.
Vadelmat kantavat aika hyvää satoaan ja osan kävinkin aamulla keräämässä pakkasen turviin ja nyt saa sitten raapia käsivarsiaan.Toden näköisesti käyn tuolla puskien suojassa päivän aikana useamminkin.Etenkin nuo ihanat lakkavadelmat...jam,jam...Jospa illaksi keittäisi vattusoppaa.

Nyt päivänpaisteessa ulkona maanneet 3 koiraa aloittivat haukkuserenadin,joten pitänee mennä katsomaan mitä siellä sitten oikein on niin kummallista,että oikein haukkua pitää.

Juu ja niinhän siinä sitten kävi ,että olin puskassa useammankin kerran ja yhdellä yrittämällä astuin naulaan.Ja seuraavan työpäivän jälkeen se pikkuinen reikä jalkapohjassani ilmoitteli itsestään tunkemalla ulos mätää.No sairauslomaa ja lääkekuurihan siitä sitten tuli.Mutta vattusoppa oli hyvää ja loppui alle kahden tunnin .

Vanhan löytäminen uudelleen.

On kiva, kun on taas löytänyt vanhan harrastuksen.Tosin uudessa muodossa,mutta kuitenkin.Nimittäin juoksun.
Juoksin aikoinani paljonkin pitkin ja poikin kylää.Yleensä matkana oli noin 10 km. Nyt olen juoksennellut uudestaan, kylläkin sisällä ja laitteen kanssa,joka mahdollistaa juoksun ilman, että tulee niveliin kohdistuvaa iskua ja tärähdystä.
Vaan siltikkin nyt 4. viikko alkaa olla pikkasen liikaa.Tai minun malttamaton tahtini on liikaa .Vasen nilkka ja oikea polvi ei ihan nyt tahdo kestää.
Nestettä kertyy ja aristelee molemmat jonkin verran,mutta periksi en anna.

Eka viikko meni kokeillessa ja oppiessa laitteen ominaisuuksia ja matkaa kertyi 1. viikolla noin 25 km .
Toisella viikolla meni ihan vähän enemmän ja pidemmissä osissa.Mutta maltoin pitää lepopäivän.
Kolmas viikko olikin sitten jo koukutuksen saaneen hurmosta ja kilometrejä kertyi jo 36 .
Nyt neljännellä viikolla on kilometrjä tullut puoleen viikkoon noin 26 km ja turvotus ja aristus pitää minut poissa vemputtimesta.
Kaikeksi surkeudekseni huomasin painoni nousseen tässä vaiheessa sopivasti monta kiloa !!!  Voihan hitsin pimpulat.
Huomista on mahdottoman vaikea odottaa, sillä meinaan kyllä vähän kokeilla kaikesta huolimatta.
Ainakaan aamun pikku herätyksestä en luovu, koska olen sen sovittanut aikatauluihini sopivaksi .Ainahan sitä nyt 1,5 km kerkiää jolkottamaan, jotta herää.

Loma

Kerkesin sentään lomalle,vaikka vähän on syyllinen olo,kun muut tekee töitä ja minä makaan.
Palasin lapsuuden maisemiin keskisuomeen,mökille,jossa olen mukulana uinut ja viettänyt aikaa.
Kävin myös toisella mökillä, siellä missä olen viettänyt lapsuuteni lähes kaikki kesät,ellen ollut leireillä. Multian ja Saarijärven rajalla, siellä se mökki nökötti paikoillaan ja kaikki tutut sukulaiset olivat niin tutusti paikalla.
Oli tosi kiva juhannus.
En ollutkaan käynyt toisella mökillä pitkään aikaan, ainakaan viimeiseen viiteentoista vuoteen.Mutta silti, sekin mökkitie oli tuttu ja osasin perille kerrasta.
Palasin kuitenkin viettämään loppulomaviikoani toiselle mökille poikani ja koirieni kanssa.
Päivät kuluvat lukiessa ja ruoan laitossa ,sekä koirille että meille ihmisille.Iltasin lämmitämme saunan ja uimme.
Päivät seuraavat toisiaan ilman yhtään otsanrypistystä.
Pitää ruveta olemaan huolissaan,ettei vaan pääse tuo otsa nuorenemaan, kun rypyt häviää.
Katselen vedenselkää ja vain olen.

       Luonteenlaatu....
Sehän se on ihmisen pahin tutkimisen ja ihmetyksen aihe.( Itseäni usein jopa naurattaa ja joskus tietysti harmittaa oma toimintani.)
Oma luonteenlaatu ja sen ymmärtäminen ei ole koskaan helppoa tahi sitten edes vähääkään hyväsyttävissä oleva asia.
Oman kasvamisen ja kehittymisen kannalta on hyvä välillä tutkia itseään, mutta se, millaiseksi olet syntynyt, kuitenkin määrää hyvin paljon sitä millainen olet.
Itsensä kanssa käydyt keskustelut ovat vaikeimpia ja hauskimpia asioita ,vaikkakin jokseenkin aina liikaa sidoksissa sen hetkiseen mielentilaan.

No oleppas sitä  sitten taas omasta mielestäsi hyvä/kiltti tai vaikka vain mukava ihminen...siis kenelle hyvä/kiltti tai vaan mukava???? Itsellesi vai sukulaiselle....vaiko alaisellesi tai vaikka kaverillesi....

Oma luonteenlaatuni ei anna periksi aina sanoa mitä mietin tai mitä mieltä oikeasti olen, koska olen sellainen hirvitys suorien ilmaisujeni kanssa,että ei sitä voi aina muut ymmärtää.Siispä olen opetellut taidon nimeltä : Oleppas ny iha hiljaa...

Toiset muotoilee ja jättää asioita oivallettavaksi rivienvälistä....tai sanoo asioita joita ei kuitenkaan tarkoita ja minä pikkurepsukka olen kuullut joka sanan ja uskon niitä,mitä kuulen.

No, sitten taas keskustelen itseni kanssa,että oliko taas ihan pakko olla tommonen ja tuollainen ja ....ja ... antaisin olla.....MUTKU ........mutku mä kuulin ku hän sano... Suomenkieltä oli joka sana ja katsoi kyllä ihan kohti sanoessaan....eikä perunut sanojaan.

Virheet pitäisi minusta korjata.
Ainakin ,jos virhe koskettaa jotakuta joka huljuttaa elämässäni jotakin herkkää tai kallisarvoista kohtaa.

Kohtelias käytös tässä kohtaa ei maksa mitään ,mutta hyvien ja kohtuulisten tapojen käyttämättä jättäminen voi maksaa puolen iloa ja puolikkaan sukua.
Ja tämänkin  kaiken oivaltamiseen minun piti kirjoittaa tämä teksti keskellä yötä, kun muu perhe nukkuu.

 Tänään tuskastuin.
Sataa ja sataa.
Koirat on jatkuvasti märkiä ja karvat kurassa, ihan niin, kuin minulla mieli.
Kaamea olotila ,tekisi mieli ravistaa turkkiaan ,kuin koira.

Onnen pilkahdus oli sentään tiedossa ,kun sain viedä perhettäni katsomaan kaipaamiani ja iki- ihania vanhempiani tänään. Lähes tunti köröteltiin autossa , jossa ei ole ilmastointia ja ikkunat oli huurussa alku matkan.
 Luonto näytti kauniilta, vaikka ilma oli todella koleaa kesäkuun ensimmäiseksi lauantaiksi.Vettä tuli autonlaseihin tuulenvoimalla ja se teki purojaan sivulaseihin.Onneksi perillä sain lämpöiset halaukset vanhemmiltani.
Käynnistä jäi mieleeni lämmin ja kiva olo.

Keski-ikä.

Mitä sitten, kun ihminen jää vangiksi omaan tyhjään kotiinsa?
Tai ei ihan tyhjään tietenkään,mutta tuntuu tyhjältä,kun ei enää ole tarvitsijoita.
Kukkamalja on paikallaan,mutta nuo samat kuihtuneet kukat ei enää käy, koska niitä ei kukaan katsele.
Vaasissa olisi tilaa niille kaikille kauniille kukille,joita tiedän tuolla jossain olevan ,mutta en osaa niitä lähteä hakemaan.Jos kuitenkin joku minua täällä tarvisisi sillä aikaa....Mutta ei ne tarvitse.Viikon piippaan varattua ja odotan,turhaudun..ja päätän tehdä asialle jotain.
Lähden katselemaan maailmn ketoja kahdeksi tunniksi ja kas! Heti on äiti ollut hukassa ja minua olisi tarvittu.
Huono omatunto seuraa kassissa mukana koko seuraavan viikon.
Pyykit oli pesemättä,lempipaita likainen ja juuri nyt olisi perheen mielestä ollut mukava saada sitä ja sitä hyvää...
No toki teen, toki laitan ja kas! Ei yhtään ruokittavaa suuta kotona ja ruoka heitetään roskiin kahden vuorokauden päästä.Taas tulee syyllisyys..olen tuhlari laiton pois hyvää ruokaa....Mutta eipä osanneet kotona sitä itse ottaa jääkaapista ,kun olin töissä ja niin tässä taas kävi.
Pitäisi olla passissa ja odottaa juosta haukkana kaapille, kun ovi käy ja tarjoilla eteen...
Jonka jälkeen saat taas alkaa odottamisen.Tyhjässä kodissa.

Tänään on ollut työrintamalla ja muutenkin TOSI HUONO päivä.
Känkkäämistä ja ränkkäämistä...hyi!

Päätin siis taasen parantaa päivääni ja menin katsomaan ja kuokkimaan pientä kasvihuonettani.
AH! Siellä ne oli kaikki kovin hyväkuntoisina ,kuten aina.Tomaatintaimet ,kurkuntaimet...niin ja tänään omat sormeni upotin multaan persiljan vuoksi, oli kasvaneet niin paljon ,että ne piti laittaa runsaampaan multaan.Samalla vähän laitoin väljemmin tomskureita ja tietenkin siirsin jo mukavasti kasvaneet Basilikat isompiin astioihin.
Katselin hetken kauniita taimia ja.... Niin se vaan taas tapahtui,että huonotuulisuus oli tipotiessään.Ikävät asiat on niin helppo unohtaa,kun saa sormensa multaan.

Kasvihuonekasvien muuttopäivä  : )


Nyt se on sitten tomatin - , kurkun- ja muiden taimien aika muuttaa ulos.
Siskolta kävin lainaamassa vähän ikkunaruutulaatikkoa.Siihen sitten kannoin kauniisti taimet.
Sormet mullassa istunin pitkän tovin kuistinrapulla ja katselin, kuinka aurinko paistoi pieneen kasvihuoneeseen.Kunhan nyt sitten vaan ei olisi liian kylmiä öitä .

Ja noin!
Talvi heitettiin taakse ja kevät on vahvasti päällä.
Kastelen tomatin ja kurkuntaimia, katselen kun ne kasvaa ja kurkottaa varsiaan valoon.Ne odottaa lämmintä. Ne odottaa kesää paljon maltillisemmin ,kuin minä.Minä laukkaan ovenraossa jatkuvasti vapaa-aikanani ja tunnustelen ilmanlaatua.Tiirailen taivasta ja odotan kesää ,käyn paatin päällä ja katselen lohdutonta työmaata ,kierrän ja kaarran. Ja ennen kaikkea haaveilen,haaveilen kaikesta kivasta mitä kesä tuo tullessaan,auringosta ,vapaudesta merenaalloilla , tuoksuvista tomatintaimista kasvihuoneessa ja makoisasta kosteasta mullantuoksusta. Metsäänkin pitää päästä ja sieniä täytyy mennä keräämään ja, ja,ja,,,Voi, kaikkea missä tuntee elävänsä.Tuntee kuuluvansa johonkin suureen ja pettämättömään kokonaisuuteen.Silloin sitä tuntee olevansa niin pieni ja kuitenkin paisuu niin suureksi kaikesta.

Loistavaa kesän odotusta kaikille!