Keski-ikä.

Mitä sitten, kun ihminen jää vangiksi omaan tyhjään kotiinsa?
Tai ei ihan tyhjään tietenkään,mutta tuntuu tyhjältä,kun ei enää ole tarvitsijoita.
Kukkamalja on paikallaan,mutta nuo samat kuihtuneet kukat ei enää käy, koska niitä ei kukaan katsele.
Vaasissa olisi tilaa niille kaikille kauniille kukille,joita tiedän tuolla jossain olevan ,mutta en osaa niitä lähteä hakemaan.Jos kuitenkin joku minua täällä tarvisisi sillä aikaa....Mutta ei ne tarvitse.Viikon piippaan varattua ja odotan,turhaudun..ja päätän tehdä asialle jotain.
Lähden katselemaan maailmn ketoja kahdeksi tunniksi ja kas! Heti on äiti ollut hukassa ja minua olisi tarvittu.
Huono omatunto seuraa kassissa mukana koko seuraavan viikon.
Pyykit oli pesemättä,lempipaita likainen ja juuri nyt olisi perheen mielestä ollut mukava saada sitä ja sitä hyvää...
No toki teen, toki laitan ja kas! Ei yhtään ruokittavaa suuta kotona ja ruoka heitetään roskiin kahden vuorokauden päästä.Taas tulee syyllisyys..olen tuhlari laiton pois hyvää ruokaa....Mutta eipä osanneet kotona sitä itse ottaa jääkaapista ,kun olin töissä ja niin tässä taas kävi.
Pitäisi olla passissa ja odottaa juosta haukkana kaapille, kun ovi käy ja tarjoilla eteen...
Jonka jälkeen saat taas alkaa odottamisen.Tyhjässä kodissa.