lauantai 2. kesäkuuta 2012

       Luonteenlaatu....
Sehän se on ihmisen pahin tutkimisen ja ihmetyksen aihe.( Itseäni usein jopa naurattaa ja joskus tietysti harmittaa oma toimintani.)
Oma luonteenlaatu ja sen ymmärtäminen ei ole koskaan helppoa tahi sitten edes vähääkään hyväsyttävissä oleva asia.
Oman kasvamisen ja kehittymisen kannalta on hyvä välillä tutkia itseään, mutta se, millaiseksi olet syntynyt, kuitenkin määrää hyvin paljon sitä millainen olet.
Itsensä kanssa käydyt keskustelut ovat vaikeimpia ja hauskimpia asioita ,vaikkakin jokseenkin aina liikaa sidoksissa sen hetkiseen mielentilaan.

No oleppas sitä  sitten taas omasta mielestäsi hyvä/kiltti tai vaikka vain mukava ihminen...siis kenelle hyvä/kiltti tai vaan mukava???? Itsellesi vai sukulaiselle....vaiko alaisellesi tai vaikka kaverillesi....

Oma luonteenlaatuni ei anna periksi aina sanoa mitä mietin tai mitä mieltä oikeasti olen, koska olen sellainen hirvitys suorien ilmaisujeni kanssa,että ei sitä voi aina muut ymmärtää.Siispä olen opetellut taidon nimeltä : Oleppas ny iha hiljaa...

Toiset muotoilee ja jättää asioita oivallettavaksi rivienvälistä....tai sanoo asioita joita ei kuitenkaan tarkoita ja minä pikkurepsukka olen kuullut joka sanan ja uskon niitä,mitä kuulen.

No, sitten taas keskustelen itseni kanssa,että oliko taas ihan pakko olla tommonen ja tuollainen ja ....ja ... antaisin olla.....MUTKU ........mutku mä kuulin ku hän sano... Suomenkieltä oli joka sana ja katsoi kyllä ihan kohti sanoessaan....eikä perunut sanojaan.

Virheet pitäisi minusta korjata.
Ainakin ,jos virhe koskettaa jotakuta joka huljuttaa elämässäni jotakin herkkää tai kallisarvoista kohtaa.

Kohtelias käytös tässä kohtaa ei maksa mitään ,mutta hyvien ja kohtuulisten tapojen käyttämättä jättäminen voi maksaa puolen iloa ja puolikkaan sukua.
Ja tämänkin  kaiken oivaltamiseen minun piti kirjoittaa tämä teksti keskellä yötä, kun muu perhe nukkuu.

1 kommentti:

  1. Joskus sanat saavat kuulijan aivoissa eri tarkoituksen kuin sanoja on tarkoittanut. Jokainen meistä kuulee toisia oman suodattimensa läpi. Olen useasti kuullut avioparin kinastelevat toisen sanomisen tarkoituksesta, kuten "sanoit sen sillä sävyllä, että tarkoitin sitä plapla...Just joo. Asiat voi ymmärtää niin monella tavalla väärin. Joskus vain teot puhuvat enemmän kuin sanat.

    VastaaPoista