Keski-ikä.

Mitä sitten, kun ihminen jää vangiksi omaan tyhjään kotiinsa?
Tai ei ihan tyhjään tietenkään,mutta tuntuu tyhjältä,kun ei enää ole tarvitsijoita.
Kukkamalja on paikallaan,mutta nuo samat kuihtuneet kukat ei enää käy, koska niitä ei kukaan katsele.
Vaasissa olisi tilaa niille kaikille kauniille kukille,joita tiedän tuolla jossain olevan ,mutta en osaa niitä lähteä hakemaan.Jos kuitenkin joku minua täällä tarvisisi sillä aikaa....Mutta ei ne tarvitse.Viikon piippaan varattua ja odotan,turhaudun..ja päätän tehdä asialle jotain.
Lähden katselemaan maailmn ketoja kahdeksi tunniksi ja kas! Heti on äiti ollut hukassa ja minua olisi tarvittu.
Huono omatunto seuraa kassissa mukana koko seuraavan viikon.
Pyykit oli pesemättä,lempipaita likainen ja juuri nyt olisi perheen mielestä ollut mukava saada sitä ja sitä hyvää...
No toki teen, toki laitan ja kas! Ei yhtään ruokittavaa suuta kotona ja ruoka heitetään roskiin kahden vuorokauden päästä.Taas tulee syyllisyys..olen tuhlari laiton pois hyvää ruokaa....Mutta eipä osanneet kotona sitä itse ottaa jääkaapista ,kun olin töissä ja niin tässä taas kävi.
Pitäisi olla passissa ja odottaa juosta haukkana kaapille, kun ovi käy ja tarjoilla eteen...
Jonka jälkeen saat taas alkaa odottamisen.Tyhjässä kodissa.

Tänään on ollut työrintamalla ja muutenkin TOSI HUONO päivä.
Känkkäämistä ja ränkkäämistä...hyi!

Päätin siis taasen parantaa päivääni ja menin katsomaan ja kuokkimaan pientä kasvihuonettani.
AH! Siellä ne oli kaikki kovin hyväkuntoisina ,kuten aina.Tomaatintaimet ,kurkuntaimet...niin ja tänään omat sormeni upotin multaan persiljan vuoksi, oli kasvaneet niin paljon ,että ne piti laittaa runsaampaan multaan.Samalla vähän laitoin väljemmin tomskureita ja tietenkin siirsin jo mukavasti kasvaneet Basilikat isompiin astioihin.
Katselin hetken kauniita taimia ja.... Niin se vaan taas tapahtui,että huonotuulisuus oli tipotiessään.Ikävät asiat on niin helppo unohtaa,kun saa sormensa multaan.

Kasvihuonekasvien muuttopäivä  : )


Nyt se on sitten tomatin - , kurkun- ja muiden taimien aika muuttaa ulos.
Siskolta kävin lainaamassa vähän ikkunaruutulaatikkoa.Siihen sitten kannoin kauniisti taimet.
Sormet mullassa istunin pitkän tovin kuistinrapulla ja katselin, kuinka aurinko paistoi pieneen kasvihuoneeseen.Kunhan nyt sitten vaan ei olisi liian kylmiä öitä .

Ja noin!
Talvi heitettiin taakse ja kevät on vahvasti päällä.
Kastelen tomatin ja kurkuntaimia, katselen kun ne kasvaa ja kurkottaa varsiaan valoon.Ne odottaa lämmintä. Ne odottaa kesää paljon maltillisemmin ,kuin minä.Minä laukkaan ovenraossa jatkuvasti vapaa-aikanani ja tunnustelen ilmanlaatua.Tiirailen taivasta ja odotan kesää ,käyn paatin päällä ja katselen lohdutonta työmaata ,kierrän ja kaarran. Ja ennen kaikkea haaveilen,haaveilen kaikesta kivasta mitä kesä tuo tullessaan,auringosta ,vapaudesta merenaalloilla , tuoksuvista tomatintaimista kasvihuoneessa ja makoisasta kosteasta mullantuoksusta. Metsäänkin pitää päästä ja sieniä täytyy mennä keräämään ja, ja,ja,,,Voi, kaikkea missä tuntee elävänsä.Tuntee kuuluvansa johonkin suureen ja pettämättömään kokonaisuuteen.Silloin sitä tuntee olevansa niin pieni ja kuitenkin paisuu niin suureksi kaikesta.

Loistavaa kesän odotusta kaikille!